Pekka Töpöhäntä
Pekka Töpöhäntä
(Pelle Svanslös)
Hännätön kissanuorukainen seikkailee Upsalassa
| Valmistusmaa: | Ruotsi |
|---|---|
| Valmistumisvuosi: | 1981 |
| Ohjaus: |
|
| Pääosissa: |
|
| IMDb-pisteet: | 7,4 |
| Lisätietoa: | IMDb |
Pekka Töpöhännän seikkailut muutaman vuosikymmenen takaisessa Upsalassa kiehtovat lapsia ja lapsenmielisiä edelleen. Töpöhäntä-sarjan ensimmäinen osa tutustuttaa katsojan tarinoiden hahmoihin.
Pekka Töpöhäntä on kissa, jolta rotta puraisi hännän poikki Pekan ollessa pentu. Pekan synnyinmaatilalla työskentelevä mies tunsi myötätuntoa hännätöntä kissanpoikasta kohtaan, piilotti Pekan lähdössä olevien kesävieraiden koriin, ja niin Pekka päätyi Upsalaan asustamaan.
Maalaiskissa Pekan totuttelu kaupunkielämään ei suju ongelmitta. Töpöhäntäinen kissa on helppo pilkan kohde, ja erityisesti korttelin pahiskolli Monni aiheuttaa Pekalle hankaluuksia. Monni ei jätä yhtäkään tilaisuutta käyttämättä yrittäessään saada Pekan näyttämään hölmöltä, ja Monnin tyhjäpäiset apurit Pilli ja Pulla ovat aina valmiita auttamaan kiusaamisessa.
Paha Monni
Monni pyrkii tekemään Pekan elämän hankalaksi. Pekka muun muassa jää palavaan taloon Monnin takia, ja juoksukilpailussa Pekka kaadetaan sumeilematta. Onneksi Pekalla on myös kavereita. Muun muassa Rikkovaaran Riku, Kalle Kyykäärme ja Metsäkulman Murre ovat ystävällismielisiä hännätöntä tulokasta kohtaan.
Reippautensa ja nokkeluutensa ansiosta Pekka selviää Monnin katalista juonista, ja Pilli ja Pulla saavat Monnilta ympäri korvia tyrittyään suunnitelmat kerta toisensa jälkeen. Lopullisesti Monni hermostuu, kun viehkeä Maija Maitoparta ei ihastukaan häneen, vaan kilttiin Pekkaan.
Elokuva erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta
Pekka Töpöhännän perimmäinen teema on erilaisuus ja sen hyväksyminen. Poikkeavan näköinen Pekka joutuu välittömästi kaupunkiin tullessaan uteliaisuuden ja juorujen kohteeksi ja törmää vaikeuksiin yrittäessään sopeutua joukkoon.
Toinen elokuvan keskeinen teema on vallankäyttö. Monni alistaa muita kissoja siekailematta, jakelee korvapuusteja ja pönkittää omaa asemaansa muiden kustannuksella.
Tarinassa paha kuitenkin saa aina palkkansa ja kiltteys ja ystävällisyys palkitaan. Pekka jaksaa vaikeuksien jälkeen hymyillä, vaikka välillä keljujen kujakollien julmuus itkettää. Monnin ilkeyksistä huolimatta animaatio on lämminhenkinen, ja sen huumori naurattaa aikuisiakin. Pienimmille lapsille jotkut Monnin kolttosista saattavat olla liian rankkaa katseltavaa.
Perinteinen vanhanajan piirretty
Elokuva perustuu Gösta Knutssonin kirjaan. Lastenkirjasarjan ensimmäinen osa julkaistiin Ruotsissa vuonna 1939 ja Suomessa neljä vuotta myöhemmin.
Elokuvassa kissojen ulkoasua on muutettu kirjan hahmoihin verrattuna. Esimerkiksi Pekka oli alun perin harmaaraidallinen, mutta elokuvassa Pekka on mustavalkoinen. Piirrosjälki on nostalgisen vahanaikainen verrattuna uudempiin tietokoneella tehtyihin animaatioihin. Turhia tehosteita ei ole, vaan paino on tarinankerronnassa ja kekseliäässä sanailussa.
Pekka Töpöhännän musiikki on huolellisesti tehtyä ja laulut mukaansatempaavia. Myös ääninäyttely on toteutettu erinomaisesti. Äänirooleissa ovat muun muassa Tom Pöysti ja Titta Jokinen.