Mies vailla menneisyyttä
Mies vailla menneisyyttä
Jos näet minut suullani katuojassa niin käännä selälleen
| Valmistusmaat: |
|
|---|---|
| Valmistumisvuosi: | 2002 |
| Ohjaus: | Aki Kaurismäki |
| Pääosissa: |
|
| IMDb-pisteet: | 7,7 |
| Lisätietoa: |
Aki Kaurismäen Suomi-trilogian toinen osa valloitti kansan 2002. Elokuva on samaan aikaan yhteiskuntakriittinen, koominen ja surullinen.
Markku Peltolan esittämä mies saapuu junalla Helsinkiin ja joutuu lähes saman tien pahoinpidellyksi. Mies selviää hengissä, mutta menettää kahakassa muistinsa. Niemisen perhe (vanhempina Juhani Niemelä ja Kaija Pakarinen) löytää hänet aamulla meren rannasta ja hoitaa hänet kuntoon kodin virkaa toimittavassa satamakontissa.
Mies ei muista edes omaa nimeään, mutta Niemisten ja muiden satamassa asustavien laitapuolen kulkijoiden avulla elämä jatkuu. Mies hankkii oman kontin asunnokseen ja saa töitä Pelastusarmeijan kirpputorilta. Löytyypähän siinä sivussa rakkauttakin.
Menneisyys ei ole hävinnyt mihinkään, vaikka pääsikin hetkeksi unohtumaan. Päästyään kutakuinkin jaloilleen mies joutuu valitsemaan entisen ja nykyisen elämänsä välillä.
Valoisa kuvaus vaikeasta aiheesta
Mies vailla menneisyyttä kertoo suomalaisen hyvinvointivaltion kelkasta pudonneiden kansalaisten arkipäivästä, jossa koti, ruoka ja toimeentulo eivät ole itsestään selvyyksiä. Instituutioista ei ole apua, kun sekä poliisi että työvoimatoimisto syyttävät avuntarvitsijaa valehtelijaksi.
Asunnottomuutta käsittelevä elokuva voisi olla hyvin ankea, mutta Kaurismäki on tapansa mukaan ryydittänyt kerrontaa kuivalla huumorilla ja kuvannut kaltoin kohdeltuja hahmojaan niin kuin tavallisia ihmisiä. Kodittomien elämää ei esitetä jatkuvana kurjuutena, vaan elämäntapana siinä missä muutkin.
Kaurismäen käsissä tavanomainen muuttuu erityiseksi
Kaurismäen kuvaus on pysähtynyttä, ja ohjaaja tekee visuaalisilla valinnoillaan kurjuudesta viehättävää, ränsistyneestä kaunista. Elokuvan dialogi on tuttuun tapaan kirjakielistä. Näytteleminen on vähäeleistä, mutta välittää suuria tunteita.
Kaurismäelle tyypillisesti musiikki on huolellisesti suunniteltu osa kerrontaa ja tunnelmaa. Annikki Tähden, The Renegadesin ja Marko Haavisto & Poutahaukkojen esittämät kappaleet nivoutuvat tarinaan ja omalta osaltaan rakentavat koskettavaa kokonaisuutta.
Vähäilmeistä mutta paljonpuhuvaa
Karusta aiheestaan huolimatta Mies vailla menneisyyttä antaa toivoa. Epäitsekkyyttä ja avuliaisuutta on vielä. Luonnollisesti myös paha saa palkkansa.
Markku Peltola ja Kati Outinen Pelastusarmeijan Irmana tekevät hienoa työtä elokuvan pääparina. Ilmeetön, mutta silti paljonpuhuva tulkinta osuu kohdalleen. Rooleihin olisi vaikea kuvitella ketään muuta.
Mies vailla menneisyyttä oli Oscar-ehdokkaana vuonna 2002. Elokuva voitti Cannesin elokuvafestivaaleilla Grand Prix -palkinnon, ja Outinen palkittiin parhaasta naispääosasta.