Kummelin Jackpot
Kummelin Jackpot
Nyt on Keijolla kova käsi
| Valmistusmaa: | Suomi |
|---|---|
| Valmistumisvuosi: | 2006 |
| Ohjaus: | Pekka Karjalainen |
| Pääosissa: |
|
| IMDb-pisteet: | 6,4 |
| Lisätietoa: |
Kummelin kolmas täyspitkä elokuva on Kummeli-faneille pakollista nähtävää. Elokuva marssittaa katsojien eteen joukon uusia hahmoja, joista ei voi olla pitämättä.
Pertti "Pera" Järvelä (Heikki Silvennoinen) on omalla tavallaan sympaattinen pikkuhuijari, joka elättää itsensä puijaamalla pieniä summia vuokraisännältään, kaupan kassalta ja bingoemännältä. Peran suurin idoli on mies, joka ei ole eläessään tehnyt päivääkään rehellistä työtä.
Eronnut Pera viettää aikansa bändi- ja kämppäkavereidensa Japan (Timo Kahilainen) ja Spuden (Heikki Vihinen) kanssa. Vaikka huijaus on kaverusten elämäntapa, on ystävyys aitoa. Päivät kuluvat rattoisasti oman humppabändin kanssa keikkaillen, ja iltaisin kynitään vuokraisäntä-Keijon (Aake Kalliala) rahat pokerissa.
Tyttären puolesta huijarikin ryhdistyy - melkein
Pera joutuu tiukan paikan eteen, kun lasku tyttären taitoluistelumatkasta Kanadaan lankeaa hänen maksettavakseen. Pölynimurikauppa tuottaa vain suhteen kissahullun leskirouvan (Riitta Havukainen) kanssa, joten Pera joutuu oikeisiin töihin.
Umpikiero Pera päätyy työskentelemään Jehovan todistaja Seppo Sillantauksen (Heikki Hela) Espanjantuonti-yritykseen. Ponnisteluistaan huolimatta Pera ei malta pysyä pois lavealta tieltä, kun työn kautta tulee tilaisuus päästä käsiksi suuriin rahoihin.
"Mä olen mukana kuin peräpukama..."
Elokuvan musiikki on taattua Kummeli-laatua. Kaverusten orkesteri yrittää valloittaa Suomea c-kaseteilla, joilla ovat kuultavissa muun muassa sellaiset laatukappaleet kuin Pukama-polkka ja Tää biisi jää soimaan sun päähän. Jos alkaa pännii, niin vedä känni. Jos joku morkkaa, niin pullo korkkaa. Jos oikein mokaa, sun täytyy dokaa...
Vaikka elokuva on huumoria, se tiivistää jotakin perimmäistä suomalaisuudesta. Elokuvan hahmot vaatteineen, asuntoineen ja tapoineen ovat tarkkanäköisesti tehtyjä koosteita niistä tuhansista urpoista ja reiskoista, joita maassamme on. Pilailu ei kuitenkaan ole ilkeää, vaan suhtautuu kohteisiinsa pohjimmiltaan lempeästi.
Kelpo komediaa ja näppäriä sketsejä
Elokuva on omassa lajityypissään onnistunut, vaikka ei ehkä nimensä mukainen täyspotti. Junttihuumori on täydessä kukassa, ja Kummelit viihdyttävät yleisöään koko rahan edestä. Näyttelijöistä erityisesti Kalliala loistaa roolissaan yksinkertaisena Keijona.
Hela naurattaa hartaana uskonmiehenä, ja Silvennoisen luihu olemus sopii ruumiillistamaan ketkua Peraa mainiosti. Kahilainen jatkaa edellisistä Kummeleista tuttua työtään. Vihinen sortuu ylinäyttelyyn Spudena, jonka suurimmat avut löytyvät jalkovälistä. Oiva Lohtanderin lahjat menevät hukkaan Peran suojelusenkelin roolissa, sillä hahmo on elokuvan ainut suoranainen virhe.
Juoni ei ole elokuvassa kovin tärkeä vaan toimii ennemminkin kehyksenä sketseille. Vitsit ovat keskimääräistä härskimpiä ja kirosanoja on enemmän kuin Kummeli-pätkissä yleensä, joten lapsille elokuva ei sovi.